Ihmisii ja eläimii: Karu totuus söpöyden takana

OMG! Voi ne on niin rakastuneita! Niin söpöjä! Mä en kestä! Tää pelasti mun päivän! 

Videossa pieni apinanpoikanen halaa itseään monta kertaa suurempaa kilpikonnaa. Kommenttikenttä täyttyy superlatiiveista ja sydän-emojista. Apina näyttää ahdistuneelta ja stressaantuneelta. Videon kuvauspaikasta ei ole tietoa. Eikä siitäkään, miten nämä kaksi luontaisesti toisilleen vierasta villieläintä ovat päätyneet suljettuun tilaan toisiaan halailemaan. Näillä tiedoilla ei näytä olevan merkitystä. Itse asiassa todellisuus tämän söpöilyn takana voisi pahimmassa tapauksessa pilata päivämme.

Sosiaalisessa mediassa jaettavista eläinvideoista näyttää tulleen digimaailman kiertävä sirkus, jossa villieläimet tekevät iloksemme hassuja temppuja. Pintapuolisesti voisi ajatella, että eihän tässä ole mitään pahaa. Eläinvideot tuovat meille viatonta, lapsenomaista mielihyvää. Eläinvideokulttuuria tarkemmin tarkastelemalla kuitenkin aukeaa luontosuhteemme ristiriitainen luonne. 

Söpöjen eläinvideoiden ”tähdet” tuovat iloa ja liikutuksen kyyneleitä harmaaseen arkeemme, usein kuitenkin luonnottomalla käytöksellä, joka on alun perin ihmisen aiheuttama. Eläinkouluttaja Tuire Kaimio on todennut, että monissa eläinvideoissa, joista tulee nettihittejä, eläimet tekevät hassuja asioita juuri siksi, että ne ovat sairaita. Usein videoiden eläimet ovat vankeudessa, stressaantuneina niille epäluontaisessa ympäristössä. Kun näet läppäri kuvaruudussa ruohikolla istuvan karhun vilkuttavan sinulle ”iloisesti”, hälytyskellojen tulisi soida. Ennen kuin peukutan tämänkaltaisia antropomorfistisia sirkustemppuja, miettisin ensin, miksi ihmeessä villieläin toimii noin luonnottomalla tavalla. 

Mistä tämä johtuu, että emme tunnista tai välitä mitä pintapuolisesti söpön eläinvideon pinnan alla todella tapahtuu? 
Mielestäni läppäreiden kuvaruuduilla söpönä esiintyvän videokulttuurin syntymisen yksi alkujuuri on ikiaikainen uudisraivaajan mentaliteettimme, jolle luonto tuntuu turvallisimmalta silloin kuin se on kesytetty ihmisen vallan alaisuuteen. Eläimiä ei nähdä subjekteina, vaan ihmisen alaisina objekteina, myös Suomen lakia myöten. Eläimiä arvotetaan edelleen suhteessa siihen, miten ne palvelevat etujamme ja tarpeitamme, myös tunnetasolla. 

Toinen merkittävä tekijä on yhteiskunnan kaikkiin osiin lonkeronsa työntävä globaali markkinatalous, jonka yksi ilmiöistä kaikin keinoin someseuraajia ja sitä kautta mainostajia kalasteleva eläinvideokulttuuri on. Videon voima pirstaloituneessa mutta globaalissa mediakentässä on valtava, ja sitä pyritään hyödyntämään kaikin tavoin, myös muokkaamalla todellisuus omien tarkoitusperien mukaiseksi. Mitä vähemmän osaamme tai haluamme tarkastella kriittisesti videoiden taustoja, sen paremmin markkinavoimat voivat myydä meille tavaraa söpöjen eläinten avulla. Luonnosta on tehty keinotekoista viihdettä, miljardibisnes. 

Eläinvideoiden lukutaitoa ja luonnon ymmärrystä kehittämällä voimme vastaanottaa meille tuputettua söpöilyä analyyttisemmin ja kyseenalaistaa tiettyjen toimijoiden touhut. Mitä enemmän jaksamme kurkistaa pinnan alle ja kenties ottaa asioiden tausoista selvää, sitä oikeudenmukaisemmin voimme toimia luontoa ja eri eläinlajeja kohtaan, ja välttää olemasta helppoja kohteita luontoa kaupallisista syistä hyväksikäyttäville toimijoille. 

On ollut hämmentävää seurata, miten edelleen suomalaisetkin postaavat sosiaalisessa mediassa lomakuviaan Kaakkois-Aasiasta, missä he ovat käyneet auringon ottamisen lomassa halaamassa vankeudessa eläviä (usein huumattuja) tiikereitä tai ratsastamassa koko perheen voimin työnorsuilla. Tämänkaltaisille matkailuyrittäjille eläinten kärsimys on toisarvoinen asia, varsinkin kun he näkevät minkälaisessa suosiossa heidän epäeettiset eläintuotteet ja -palvelut ovat länsimaisten turistien keskuudessa. 

Kuluttajien valinnoilla on merkitystä, enemmän kuin usein haluamme ajatella. Tämä näkyy monien yrittäjien toiminnassa, jotka haluavat tehdä luontomatkailua kestävällä ja eettisellä tavalla. Tästä positiivisia merkkejä ovat muun muassa Tripadvisorin linjaus olla mainostamatta epäeettisiä matkailukohteita, vaikka ne olisivat edelleen tiettyjen turistien suosimia. Toivottavasti Tripadvisorin kaltaiset rohkeat ulostulot inspiroivat yhä useampia yrittäjiä ja kuluttajia toimimaan samoin. 

Kuten eläinvideot todistavat, luontoa voi fiilistellä ja rakastaa monin eri tavoin. Viihde tai tunteisiin vetoaminen eläinvideoissakaan ei ole pahasta. Päinvastoin. Luonto taipuu kaikkiin genreihin. Kyse onkin siitä, mikä on todellisuus eläinvideon takana. 

Parhaimmillaan eläinvideot avartavat maailmankuvaamme ja tietoisuutta meitä ympäröivästä luonnosta viihdyttävällä ja omintakeisella tavalla, kuten vaikkapa WWF:n Norppalive. Lukuisat kodittomat koirat ja hylätyt lemmikit ovat saaneet uuden kodin netissä kiertävien videoiden kautta. Eläinvideot voivat samalla ihastuttaa, naurattaa ja haastaa meitä katsomaan maailmaa uudella tavalla. Parhaimmillaan eläinvideo voi saada meidät toimimaan uhanalaisen luonnon ja eläinten oikeuksien puolesta. Eläinvideoissa on voimaa, jota tulisi käyttää vastuullisesti. Luonnon puolesta, ei sen kustannuksella. 

 

 

 

Jaa juttu: