Ihmisii ja eläimii: Kissat eivät kuulu luontoon

Viimeinkin kevät on täällä. Linnut laulavat, luonnon suuri lisääntymisjuhla on parhaassa vauhdissa. Luonto elää myös äärimmäisen haavoittuvaista aikaa. Metsissä, soilla ja takapihojemme tuntumissa tuhannet linnut hautovat pesissään, siellä täällä pusikoissa lentokyvyttömät linnunpoikaset odottavat vanhempiaan takaisin ruoanhakureissulta. Moni meistä tekee kaikkensa, ettei häiritsisi lintujen pesintää. Senpä vuoksi onkin irvokasta, että tässä luontokansan luvatussa maassa pidetään aivan normaalina sitä, että tuhannet kotikissat liikkuvat yötä päivää vapaana luonnossa, ja vielä lintujen pesimäaikaan.

Suomessa on noin 600 000 rekisteröityä kotikissaa, mikä tarkoittaa, että maamme luonnossa viilettää tuhansia ja tuhansia kotikissoja joka päivä. Tutkimusten mukaan yksi vapaana kulkeva kissa voi tappaa vuodessa jopa 200-400 nisäkästä ja lintua. Suomessa kissat tappavat arviolta yli miljoona lintua vuosittain.

Ongelma on maailmanlaajuinen. Yhdysvalloissa kissat tappavat vuosittain noin 3,7 miljardia lintua ja jopa 20,7 miljardia pikkunisäkästä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvioinut, että saarilla asuvat kissat ovat edesauttaneet 33 lintu-, nisäkäs- tai matelijalajin sukupuuton.

Luontoon vapautetut kotikissat eivät saalista ravinnokseen, vaan luontaista viettiään tyydyttääkseen. Niiden ei tarvitse käyttää energiaa ravinnonhankintaan, koska niitä odottaa kotona ruoka kupissa joka päivä. Näin ne voivat saalistaa kaikessa rauhassa luonnonvaraisia eläimiä niin paljon kuin haluavat. Tapettuaan yhden, ne voivat siirtyä etsimään seuraavaa saalista. Merkittävä osa kotikissan tappamista luonnonvaraisista eläimistä jää luontoon. Vain murto-osan ne tuovat isännälleen tai emännälleen näytille.

Joku voisi ajatella, että kissathan tappavat hiiriä tai muita eläimiä, jotka voivat levittää tauteja ja olla esimerkiksi maatilallisen toiminnalle haitallisia.  Kissat eivät kuitenkaan ole valikoivia saalistajia, niille kelpaavat hiirien lisäksi kaikki muutkin lajit, myös uhanalaiset. Maatilalla hiiret voi poistaa muilla keinoilla.

Kyse on kuitenkin ennen kaikkea siitä, että kotikissat eivät kuulu luontoon, vaan meidän ihmisten maailmaan, meidän seuraamme. Lemmikin omistaja voi luoda kissalle kotipiiriin sellainen ympäristön, jossa se voi toteuttaa luontaisia viettejään ilman oikeaa tappamista. Luontoon päästetyt kissat järkyttävät luonnon kiertokulkua, sen tasapainoa. Hiiret ja muut pikkueläimet (myös ns. haittaeläimet) ovat luonnonvaraisten petojen, kuten pöllöjen, kettujen ja päiväpetolintujen ravintoa. Esimerkiksi pöllöjen selviytyminen on kiinni alati vaihtelevista myyräkannoista.

Vuosien varrella olen käynyt aiheesta useita keskusteluita ja seurannut julkista keskustelua netissä. Keskustelu kärjistyy nopeasti, linnoittaudutaan leireihin, kuten kissa- ja koiraihmisiin. On ollut hurjaa huomata, miten monien fiksujen kissanomistajien näkökenttä sumenee heti, kun keskustelu kääntyy kotikissojen luonnolle aiheuttamiin tuhoihin. Hetkessä ollaan puolustuskannalla, kielletään tutkimukset tai hyökätään vastapuolen kimppuun mitä ihmeellisimmillä syytöksillä, jotka eivät liity itse aiheeseen mitenkään.

Aihe on arka. Monille lemmikkikissa, tai koira, on rakas perheenjäsen, osa ihmisen identiteettiä. Ehkä siksi moni lemmikin omistaja kokee kriittiset näkemykset suoranaisiksi hyökkäyksiksi heitä itseään kohtaan.

Itse olen eläinrakas, ja ymmärrän lemmikkieläimen merkityksen myös ihmisen henkiselle hyvinvoinnille. Tykkään kissoista, ne ovat upeita ja älykkäitä eläimiä.   Kissat eivät teekään mitään väärin. Ne toimivat oman luontaisen saalistusviettinsä mukaan. Koirat ja kissat, niin rakkaita kuin ne meille ovatkin, ihmisen parhaita ystäviä, eivät kuitenkaan ole luonnon ystäviä. Vapaana juoksevien koirien omistajia katsotaan pahalla. Sama tulisi päteä kissoihin, joita ohjaa luontainen saalistusvietti. Kissojakin voi ulkoiluttaa valjaissa, mitä ei näe usein, mutta ainakin Helsingissä lisääntymässä määrin.

Koko keskustelussa ei olekaan kyse kissoista, vaan meistä ihmisistä, meidän vastuullisuudesta ja tekojemme vaikutuksista luonnolle. Siitä miten kohtelemme ja arvotamme lemmikkieläimiä ja luontoa ympärillämme.

Kissoja edelleen myös hylätään, kun ne saavuttavat kiimaiän tai saattavat aiheuttaa allergiaa. Se, että ihminen hylkää luontoon kotikissansa tai lemmikkinsä, on julmuuden ilmenemismuoto, sekä itse lemmikkiä että luontoa kohtaan. Tämä on mahdollista siksi, että lemmikkejä, kissoja ja koiria, voi hankkia yhtä helposti kuin uuden maton Ikeasta. Lemmikkieläinkortti, josta Korkeasaaren entinen johtaja Seppo Turunen puhui vuosia sitten, voisi olla yksi keino ennaltaehkäistä tätä ongelmaa. Lemmikkien hankkiminen tulisi vaatia omistajalta enemmän, jotta hänellä olisi mahdollisuus pohtia sitä, haluanko ja pystynkö huolehtimaan uudesta perheenjäsenestäni.

Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, missä alkuperäisiä luonnonvaraisia lajeja on hävinnyt kokonaan kissojen takia, asiasta on käyty julkista keskustelua jo pitkään, sekä on ryhdytty toimiin ongelman ratkaisemiseksi. Nyt olisi aika käydä tämä sama keskustelu Suomessa ja miettiä yhteisiä pelisääntöjä, joiden avulla voisimme ehkäistä lemmikkikissojen luonnolle aiheuttamaa tuhoa. 

Lintujen pesinnän häiritsemistä ja luonnon kiertokulun sotkemista tulisi välttää kaikin keinoin. Luonto on jo muutenkin ajettu niin ahtaalle toimiemme vuoksi. Kissojen vapaana juoksemiselle ei ole rationaalista perustetta, mikään ei oikeuta niiden omistajien luonnolle aiheuttamaa tuhoa. Olisikin perusteltua, ettei kotikissoja saisi päästää luontoon laisinkaan ainakaan lintujen pesimäaikana. 

Teoillamme on edelleen merkitystä. Tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä, mutta ennen kaikkea kyse on meidän asenteistamme. Olemmeko valmiita punnitsemaan toimiamme rakentavan kriittisessä valossa ja pohtimaan, onko maailmankuvassamme jotain, mikä kaipaa päivitystä, jotta emme aiheuta muille ympärillämme kohtuutonta kärsimystä.

 

Jaa juttu: